Tänään aamulla minulle sattui huvittava sarja tapaturmia, joista saamani tragikoomisen ilon haluaisin mieluusti jakaa muun maailman kanssa.
Oikealla nimelläni ei tässä maailmassa ole sen enempää väliä kuin tomulla kirjahyllyni perukoilla, mutta ystäväni kutsuvat minua Vasamaksi sen yhden Joulupukin poron mukaan. Toimeentuloni ansaitsen paremman puutteessa pikkuisessa leipomokahvilassa, jonka palveluihin lukeutuu kahvin sekä itseleivottujen kakkujen tarjoilu sekä kuljetus lähiympäristömme yritysten sekä yksityishenkilöiden tarpeisiin.
Jokapäiväinen rutiinityöni onkin pohjimmiltaan juuri niin yksinkertaista kuin miltä se kuulostaa: kahvin keittämistä, termospullon valmistelua työtarpeineen sekä niin pikainen pyrähdys määränpäähäni kuin vain inhimillisesti mahdollista. Vielä tähän aamuun mennessä en ollut ikinä laiminlyönyt tai myöhästynyt tehtävässäni.
Tapahtumasarja alkoi erään asiakkaan soitettua. Sain kuulla yhtiön aloittavan kokouksensa kello kahdeksan, ja hetken jo lähes lyödessä nämä alkoivat epäillä josko kahvi lisukkeineen tulisi alkuunkaan tilattuun määränpäähänsä. Nolostuneena huolimattomuudestani lähdin pikapikaa viemään herrasväelle kystä kyllä, mutta perille pääsin vasta kertaalleen ajettuani väärään osoitteeseen sekä kavuttuani kantamukseni turhaan toimistotalon ylimpään kerrokseen sekä edelleen sieltä takaisin alas autooni. Lopulta asiakas sai kuin saikin kahvinsa - aikaa vain oli ehtinyt sovitusta kulua sellaiset puolisen tuntia.
Samalla kuormalla mukaani oli eksynyt myös kolme kokonaista täytekakkua, jotka kaikki menivät eri osoitteisiin. Ensimmäiset kaksi kohdetta olivat onneksi lähellä aiempaa asiakastani, joten onnistuin viemään ne vielä hyvissä ajoin ennen sovittua deadlinea. Kolmannen suhteen en kuitenkaan ollut yhtä onnekas, sillä asiakkaani ei tuntunut tietävän tilauksesta tai kakusta tuon taivaallista. Jouduin aikani maanittelemaan ja suostuttelemaan koko vähäisellä lumovoimallani tätä ottamaan vastaan tilatun tuotteen ennen kuin tummatukkainen naikkonen suostui antamaan periksi ja kahmaisemaan makean kermakakun hoiteisiinsa. Joskus ihmiset tilailevat toistensa iloksi yllätysleivonnaisia, joten en jäänyt miettimään tapausta pitkäksikään aikaa, vaan jatkoin matkaani kohti leipomoa ja seuraavaa tilaustani.
Palattuani työnantajani tiloihin kerroin lähimmälle työtoverilleni kolmannen kakun toimituksen kohdalla käymästäni huvittavasta matalan intensiteetin retorisesta sanasodasta asiakkaani kanssa. Hekotettuaan oman aikansa kollegani vilkaisi uudemman kerran tilauskaavakkeita ja huomasi kakkutilausten olleen sittenkin samalle päivälle - kuukautta myöhemmin! Niinpä jouduinkin palaamaan tien päälle sekä rukoilemaan ja anelemaan ruskeapäistä rouvaa luopumaan kakustaan sekä kahta firmaa palauttamaan virheellisesti näiden toimitiloihin kuljetetut leivonnaiset. Onneksi asiakkaani ymmärsivät virheen sattuneen, eivätkä menneet turhaan pitelemään löytämiään herkkuja.
Astuessani uudemman kerran takaisin lähtötelineisiini viimeisimmältä toivioretkeltäni, puhelimeni soi. Tällä kertaa aiempi asiakkaani kiitti minua tarmokkaasta ja kohteliaasta palvelustani, mutta huomautti viemästäni termospullosta puuttuvan sen pumpun käyttöön tarvittava yksinkertainen putki. Ylhäinen herrasväki pääsi kuin pääsikin lopulta nauttimaan aamuisen kokouskahvinsa, mutta vasta kiirehdittyäni toistamiseen samaisen rakennuksen tiloihin, sekä kiivettyäni useita kerroksia rappusia asettamaan yhden ainoan naurettavan putken paikalleen janoisten liituraitapukuisten miesten täyttämään kokoushuoneeseen. Siihen mennessä aikaa olikin kulunut sovitusta deadlinesta jo ainakin tunnin verran.
Mitä tästä kaikesta voikaan siis ihminen oppia? Ainakin sen, etteivät kaikki työt välttämättä mene täysin putkeen edes Joulupukin poron mukaan nimetyllä kaverilla.
